Jonkin verran aikaa on mennyt edellisestä kirjoituksesta ja matkaakin on kertynyt jo puolet lisää, eli lähes 70 000 km. Matka on sujunut ilman suuria vikoja. Takaluulun lasin avaus lopetti toimintansa uudelleen, mutta se korjattiin takuuseen. Huollossa avaajalle vedettiin oma sähkö korjaussarjalla, joten tämä tyyppivika on nyt lopullisesti korjattu.
Ensimmäiset Michelinin kesärenkaat kuluivat kahdessa kesässä hyvin epätasaisesti, josta syystä käytin auton ohjauskulmien mittauksessa. Mittauksessa selvisi, että taka-akseli on hieman vinossa ja samalla hienosäädettiin etupäätä. Suomen maahantuoja ei alkanut tekemään asialle mitään, joten olin yhteydessä Ruotsin maahantuojaan ja käytin autoa myös mittauksilla ruotsalaisella huoltopisteellä. Mitään ei asialle tehty. Päätin, että kun olen asiasta reklamoinut, niin kun ostin uudet kesärenkaat (Hankook) seuraan miten niiden kanssa käy. Ensimmäisen kesän jälkeen en havainnut niissä poikkeavaa kulumista, vaikka ajokilometrit vastasivat Michelinin ensimmäistä kesää. Voi olla että etupäähän tehty hienosäätö korjasi tilannetta. Michelineistä kuluivat vasen eturengas ja oikea takarengas niin pahoin, että "kudokset" jo paistoivat.
Kaikki parkkitutkat (Bosch) on vaihdettu takuuseen, koska ne eivät tahdo kestää kosteita kelejä. Suomessa parkkitutkilla on kutsukampanja menossa, mutta Ruotsissa moista kampanjaa ei ole, joten niitä ei tiivistetty nyt vaihdon yhteydessä. Parkkitutkamalli on kyllä vaihtunut alkuperäisestä, mutta nyt muutamia viikkoja sitten parkkihallissa sulatus aiheutti sen, että etututkat lopettivat toimintansa. En kuitenkaan laske tätä nimenomaan Citroënin viaksi, koska tutkat ovat Boschin valmistamat ja hajoilevat varmasti myös muiden auton puskureissa samalla tahdilla.
Pakkanen, siitä ranskalaisetkin tykkää
Tämä talvi on sitten ollut myös pakkasten osalta täysin omaa luokkaansa. Nyt autolla on ajeltu myös -30 pakkasessa. Lämpö on riittänyt sisällä ja ikkunat pysyvät huurteettomina, kunhan ohjaa ilmavirran lasille ja alas manuaalisesti, automaatti-ilmastointi kun ei näe alkaako jokin ikkuna huurtumaan. Autossa ei pakkanen tunnu muutenkaan, vaihdelaatikko ei jäykisty, eikä jousituskaan muutu kivireeksi, kuten niissä autoissa missä on iskunvaimentimet. Käytännössä auto on immuuni pakkaselle ajotuntuman osalta.
Reilu viikko sitten ollut lumimyrsky aiheutti myös jännitystä ja ongelmia autoon. Suunnittelin lähtöä Rovaniemelle pahimpaan myrskyn aikaan. Ylitin jäätien Suomen puolelle näkyvyydellä nolla, mutta ongelmitta koska traktori oli juuri avannut sen. Sitten kun näinkin missä kunnossa valtatie 21 oli Suomen puollella päätinkin, että en lähde ajamaan pientä oikotietä Rovaniemeä kohti, koska siellä erämaataipaleella tie voi olla jopa täysin tukossa.
Tankkasin auton vain Suomen puolella rajaa ja suuntasin heti takaisin jäätielle. Paluumatkasta tuli tuskien taival. Lunta ajatti siihen malliin joella, että ennen kuin oltiin puolessa välissä oli auto jäänyt kaksi kertaa kiinni hankeen. Auto käytännössä lähes roikkui eturenkaat ilmassa. Koska näkyvyys oli jäätiellä nollassa eikä nähnyt missä oli hanki ja missä mahdollisesti vähemmän lunta. Ilman kaasunestejousitusta ja sen yläasentoa jäätielle olisi ollut edes turha kuvitella menevänsä. Kun auto oli kaksi kertaa lapioitu takaisin jäänpinnalle päätimme kääntyä takaisin ja paluumatkalla enää tarvittiin kerran lapioida auto hangesta. Kaverini juoksi lopulta tuiskussa ohjaten ajamaan sieltä minne ei tuuli ollut vielä ehtinyt ajattaa hankea. Lopulta ajelimme siten takaisin kotia n. 1,5 km päähän kiertäen sillan kautta ja matkaa tulikin siten reilu 50 km. Kotia tullessa kaivoin käsillä vanteista lunta pois sen minkä sain.
Arktinen seikkailu jätti jälkensä
Matka Rovaniemelle toteutettiin sitten seuraavana päivänä, tuolloin tosin takajarrut olivat päättäneet jäätyä kiinni, koska jäätieseikkailun jäljiltä lunta oli joka paikassa ja pakkanen oli kirinyt -20 pintaan. Jarrujen kanssa hetki jumpattua suostuivat irrottamaan ja matka Rovaniemelle alkoi. Rovaniemellä ajoimmekin auton parkkihalliin muutamaksi tunniksi... mikä olikin virhe. Hallista kotiin lähdettäessä ulkona pakkanen oli -25. Auto ei ollut ehtinyt sulaa kokonaan, vaan vanteissa ollut jää aiheutti sen, että renkaat olivat todella pahasti epätasapainossa. Käytännössä tarkoitti sitä, että 70 km/h oli maksimi mitä pystyi ajamaan. Pakkanen vaihteli kotimatkalla -23 ja -30 asteen välillä. 100 km ajon jälkeen ihmettelin, että mikä lisätärinä alkoi, pysäytin auton tielle, mutta auto tärisi kuin täryjyrä. Sammutin auton ja käynnistin uudestaan, jolloin tärinä häipyi. Ensimmäisenä mielessä kävi, että jäähdyttimen tuuletin ei ehkä ollut tasapainossa, koska tärinä ei riippunut moottorin kierroksista. Pakkanen paukkui -30 asteessa, joten tietysti ihmettelin miten yleensä jäähdyttimen tuuletin lähti päälle, mutta nähtävästi hiukkaspoltto käynnistyi. Muutaman kilometri ajettuamme tärinä alkoi taas - ja se ei ollut mikään pikkutärinä - mutta loppui jälleen hetken kuluttua. Pääsimme säihkähdykseltämme perille ongelmitta. Seuraavana aamuna kävin katselemassa konepeiton alle ja totesin, että jäähdyttäjän lavassa todella oli jäätä, joka pisti sen epätasapainoon ja täristämään koko autoa. Jäätieseikkailusta moottoritilan suojien päällä oli tosiaan muistona vielä lunta ja samassa rytäkässä sitä oli sitten mennyt tuulettimen kehälle.
Parin päivän päästä körötimme epätasapainossa olevien renkaiden hieromina Tornioon, jossa auto jälleen lämpimään parkkihalliin sulamaan. Tornion halli oli Rovaniemen hallia lämpimämpi, joten siellä muutaman tunnin jälkeen auto oli kokonaan sulanut. Ihanaa, oma mukava autoni oli jälleen oma itsensä vailla tutinaa ja tärinää.
Kun auto seisoi viikon -30 huitelevilla pakkasilla (ennätys tältä talvelta -34,4) pihassa, niin seuraava Webastolla tehty tunnin lämmitys tarkoitti sitä, että akussa ei riittänytkään enää virtaa käynnistykseen vaan apuun tarvittiin boostaava akkulaturi, jonka avulla startti onnistui heti. Virta oli niin loppu, että starttimoottori ei pyörähtänytkään. Tästä viisastuneena hain sitten kaupasta CTEK MULTI XS 3600 -akkulaturin, jonka avulla saan välillä ladattua akkua. Autossahan ei ole sähköistä moottorinlämmitintä, vaan ainoastaan Webasto-polttoainelämmitin, joka siis käydessään tarvitsee akun virtaa. Webaston käyttö ja kova pakkanenhan ovat haaste akulle. Perussääntöhän on, että niin kauan ajoa kuin olet käyttänyt Webastoa, jotta akussa riittäisi virta seuraavaan kertaan. Kovilla pakkasilla akkujen varauskykyhän vain ei ole sama kuin pikkupakkasilla.
Arkisia asioita
Autosta ovat palaneet myös molemmat parkkivalot, joita en ole ehtinyt/tarjennut vielä vaihtaa, mutta kevättä odotellessa. Tuulilasinpyyhkimet ja takalasin pyyhkimen olen vaihtanut myös. Kuinka helppoa olikaan vaihtaa tuulilasin pyyhkimet, kaukana ovat ne ajat kun piti värkätä ensin kiinnittimet pyyhkimiin ja yrittää keksiä vielä miten ne sitten kiinnitetään pyyhkimien varsiin. Polttoainesuodatin vaihdettiin 60 tkm huollossa, siinä onkin aika hintava systeemi. Kävin vaihdattamassa sen merkkihuollossa, koska paikallisella pajalla ollut tarvikesuodatin ei käynytkään. Vaihtoineen suodattimelle tuli hintaa 130 euroa, aika kallista. No onneksi seuraava vaihto on vasta 120 tkm kohdalla.
Kaikenkaikkiaan ongelmaton taival jatkuu edelleen, poissa ovat edelleen ne sähköviat tai muut ärsyttävät pikkuviat mitkä Citroën C5 autoja pitäisi vaivata. Kunhan Hankookit ensi kesän alla viettävät tiedetään sekin missä mennään taka-akselin suhteen.
