28.11.07

Alkutalven taipaleella

Kilometrejä on mittariin tullu syksyn aikana vähemmän kuin kesällä, mutta tällä hetkellä kilometrejä on rullattu ongelmitta yli 16000.

Asennutin autoon Webaston kellosarjan Rovaniemellä. Päätin ottaa vain pelkän auton sisällä olevan ajastimen ilman kauko-ohjauksia, koska mielestäni yli 500 euron lisähinta kauko-ohjaukselle on lähinnä ryöstöä. Webaston asennuksen jälkeen huomasin, että kaikki muuten kyllä vaikuttaa toimivan, mutta auto ei lämpiä. Huollossa epäilivät, että Webaston oma kiertovesipumppu on viallinen, josta syystä Webaston liekki paloi vain muutaman minuutin ja sen jälkeen sammui. Webaston vesipumppu siis meni vaihtoon ja nyt kaikki toimii.

Talvirengassarjaksi otin Bridgestonen Nordicit kokoa 205/55 R16 aluvantein Haaparannan KM Däckistä. Vuodesta 2002 ajelin Corollalla kitka Blizzakeilla pääkaupunkiseudun pääkallokeleillä ja hyvin pysyin tiellä. Tuo uudempi Nordic on näyttänyt testeissä pärjäävän edeltäjäänsä paremmin, joten eiköhän sillä jatkossakin selviä ja hyvin on näillä lumilla pärjännyt. Ruotsin aura vetää tiehen voimakkaat pienet urat ja niissä auto kyllä nuljuaa välillä ärsyttävän paljon, mutta tiellä se kyllä pysyy siitä huolimatta kun ohjaa vain sinne suuntaan minne haluaa mennä.

Ksenonvaloihin olen myös tyytyväinen, näkyvyyttä riittää eikä minulla ole aikomusta lyödä lähes kaikista ruotsalaisista autoista löytyvää kolmen lisävalon armadaa keulaan.

En ole huomannut autossa vieläkään mitään tunnottomuutta ohjauksen suhteen, jopa kesärenkailla ajellessa liukkauden pystyi tuntemaan tiestä helposti. Ajonhallinta on kyllä etevä keksintö, joka helpottaa jo risteysajossakin. Kun siihen tottuu, niin on syytä ottaa rauhallisemmin autojen kanssa joissa sitä ei ole, ettei tule puskettua penkkaan.

Lumisateella tai lumipölyisellä tiellä ajettaessa auton perä ei pysy hetkeäkään puhtaana, vaan auto on takaa hetkessä lumen peitossa. Puskurin yläosa kerää kivasti lunta ja jäätä, joka sitten sopivassa suhteessa ollessaan estää takaluukun avautumisen. Onneksi takaikkuna avautuu erikseen, joten pienemmät tavarat saa sitäkin kautta tarvittaessa tavaratilaan.

Tämän hetkisillä kokemuksilla auto on oivallinen talviauto, mutta talvi on vasta alussa. Tällä hetkellä on pakkasta -21 astetta, joten pakkasajan kokemukset ovat vasta tulossa.

24.8.07

12000 km

Elokuun loppua eletään ja auton kilometrimittari näyttää ajettuna jo yli 12000 km. Auto on pelannut täysin ongelmitta eikä siitä ole paljastunut mitään merkittävän ikäviä asioita. Keskikulutus tuon kokoiselle autolle saa hymyilemään kun se on kiitettävän pieni. Uskoisin, että se jopa pienenee talvella kun alemmat nopeusrajoitukset tulevat voimaan. Tosin osa ajosta tulee Ruotsissakin, jossa ei talvinopeusrajoitukset ole käytössä.

Ainoat pikkumiinukset auto saa tuulilasinpesimen "sumusuihkusta" ja osa omistajista onkin vaihtanut suutinten tilalle perinteisen pissapoikamallisen suihkun. Toinen juttu liittyy radion RDS-toimintoon, joka roikkuu vanhassa taajuudessa todella pitkään niin että kuuluvuus alkaa jo pätkimään. Kun viiksestä kanavaa vaihtaa ylös/alas niin taajuus vaihtuu kyllä heti paremmaksi.

Pian edessä on myös Webaston ajastussarjan asennuttaminen ja talvirenkaita pitäisi alkaa myös miettimään.

29.5.07

C5 ja jousitus

C5 on varustettu "kaasunestejousituksella" eli nykyään hienolla Hydractive 3 jousituksella. Autossa ei ole siten iskunvaimentimia eikä "rautajousia". Auton maavaraa pystyy säätämään itse ohjaamosta vanhojen Citikoiden malliin, mutta alimmassa asennossa maksimi nopeus on 10 km/h ja yläasennossa 40 km/h ja kun turvanopeus ylittyy auto säätää korkeuden automaattisesti normaaliksi. Jousitusta voi nostaa korkeammalle esim. kun menee huonoille mökkiteille ja siten välttää pohjakosketukset. Tavaratilassa on myös nappi, jolla auton perää voi nostaa/laskea kuormaustilanteessa myös auton ollessa sammutettuna.

Auto säätää maavaraa myös automaattisesti sen mukaan millainen tien kunto on, möykkyisellä tiellä auton maavara nousee pidentäen joustoliikkeitä ja taatakseen tasaisen menon. Kun nopeus nousee 110 km/h jousitus laskee n. 3 cm ja pienentäen siten ilmanvastusta ja jämäköiden ajettavuutta. Normaali korkeudelle palataan kun nopeus laskee 70 km/h tai jos tien kunto muuttuu huonoksi.

C5 ei ala "makaamaan" vaikka se on pitkään paikoillaan kuten vanhoilla Citikoiden on ollut tapana. Tauon jälkeen kun avaa kaukosäädöllä ovet, niin auton jousitus usein herää eloon ja auto säätää jousituksen "oikealle" korkeudelle. Lukituksen jälkeen auto voi elää vielä hetken, mutta vaipuu jonkin ajan kuluttua untenmaille lopettaen jousituksen säädöt.

En todella kaipaa rautajousista autoa tällä hetkellä, sen verran mukavaa on Citikalla möykkyteitä ajella, vaikkakaan samaan pehmeyteen C5 ei yllä vanhojen Citikoiden kanssa, vaan mukana on jo ns. saksalaista jäykkyttä.

4000 km ja hyvin menee

Eilen mittarissa pyörähti yli 4000 km mittariin ja en ole huomannut vielä mitään moitittavaa autossa ja kaikki toimii niin kuin pitääkin.

Olen kuullut autoa moitittavan sellaiseksi, että tiestä ei välity tarpeeksi tietoa missä mennään, mutta kyllä oikeat automiehet osaavat lukea autoa kuin autoa. Talveksi olen suunnitellut hankkivani autoon kitkat siitäkin huolimatta, että osa ei niitä C5'seen suosittele. Ajotapani on ennakoivaa ja olen kitkoilla ja Corollalla pärjännyt myös Helsingin mustilla jäillä, niin en usko, että C5 näissä oikeissa kitkaolosuhteissa tekee mitään yllätystä.

Perjantaina sain Vägverketiltä postissa myös virallisen veromerkin, joka lätkäistään auton takakilpeen rekisteritunnuksen keskelle.

21.5.07

Ruotsalaista vakuutusrumbaa

Uusi Citroën on monen muun merkin tyyliin Ruotsissa varustettu 3 vuotta vaunuvahinkotakuulla, mikä vastaa käytännössä täyskaskon omaa kolaria-tapausta, jossa itse romuuttaa autoa. Lisäksi myö ilkivalta tässä tapauksessa kuuluu samaiseen pakettiin .

Automyyjäni kertoi, että vakuutukset ovat haluamassani yhtiössä, mutta kun ajoin auton ulos liikkeestä ei tiedossani ollut yhtään mitä vakuutuksia autossa lopulta oli. Kun vakuutusyhtiön lasku tuli (n. 4987 kr/vuosi) näkyi siitä vakuutukset, eli mukana olivat pakollinen liikennevakuutus ja osakasko, mihin sisältyvät palo-, varkaus-, lasi-, oikeusturva- ja laitevakuutus. Laitevakuutus turvaa mm. moottorin tai vaihdelaatikon vaurioitumista, on voimassa 8 vuotta tai 100 000 km.

Kun laskun sain huomasin, että mukana ei ole ns. hirvivakuutusta ja täällä kun noita hirviä ja varsinkin poroja hyppii tiellä enemmän kuin laki sallii on se luonnollisesti välttämättömyys. Ei kun yhteyttä vakuutusyhtiöön ja jotta saan suojan eläinkolaria kohti piti ottaa ns. Mer-vakuutus, johon kuului hirvi- ja ilkivaltavakuutus ja keskeytysturva. Pikkuhiljaa alkoivat vakuutukset olla kunnossa. Samalla selvitin, että haluan siirtää Suomen bonukseni Ruotsiin. Vakuutusyhtiö halusi kopion ajokortistani ja pian vakuutusmaksu oli laskenut n. 4800 kr/vuosi. Aloin kuitenkin epäillä minkä päivämäärän mukaan he katsoivat alennuksen kun olen uusinut korttini 7 vuotta sitten ja tarkistin asian, eli pian lähetin korttini taustasta kopion yhtiöön ja vakuutusmaksu pieneni reiluun 3100 kr/vuosi.

Alunperin reilu 4987 kr vakuutusmaksu on pienentynyt 3100 kr vuodessa ja lisänä on alkuperäisen lisäksi vielä laajempi vakuutusturva. Rumba oli vaivan arvoinen.

16.5.07

Tarkistushuolto ja mittarissa 2800 km

Ajelin mutkan Helsingissä, jossa teetin myös auton ensimmäisen tarkistushuollon kun kilometrit olivat tuolloin hollilla. Huolto tehtiin Veho Herttoniemessä ja kaikki oli kunnossa, vain sumuvalo oli vaatinut vähän säätöä. Huolto oli maksuton vaikka autoni on siis ruotsalainen.

Menomatkalla ajotietokone ilmoitti kulutukseksi 5,3 litraa ja sen jälkeen Helsingissä pyöritellessä keskikulutus nousi 5,6 litraan. Paluumatkalla nollasin toisen tripin ja kulutus pieneni ajotietokoneen näyttäessä 5,2 litran kulutusta, vaikka kyydissä oli melkoisesti tavaraa, mm. 7 laatikkoa lasitiiliä. Palatessani koko reissun keskikulutukseksi auto ilmoitti 5,3 litraa. Moottoritieajo nostaa kulutusta reippaasti, nimittäin Övertorneå Haaparanta väli meni 4,8 lukemilla. Autohan on siis melkoinen säästöpossu.

Olen päässyt sinuiksi myös vakionopeuden säätimen kanssa, minkä kanssa vähän takkuilin kun olen tottunut japsien toteutukseen. Penkit autossa ovat minulle myös hyvät ja tuo 850 kilometrin rykäisy ei paikkoja pakottanut. Penkit ovat kyllä pehmeämmät, mutta eivät ilmeisesti liian pehmeät. Mazda 6 penkeissä 400 km ajo alkoi olla jo tuskaa ja 850 kilsan ajo vaati hermoja kestää alaselän ja takaliston kipua.

Parkkitutkat toimivat loistavasti pysäköinnissä, käsittämättömän helppoa ajaa auto parkkiin vaikka auton mitat eivät ole vielä tulleet kovin tutuiksi - suosittelen!

29.4.07

C5 110 HDi Break ja matkan alku

Tilasin uuden Citroën C5 110 HDi Breakin Luulajasta 22.3.2007 ja auto oli varastossa oleva ja toimitus piti tapahtua kolmen viikon kuluessa, mutta auto oli valmiina luovutukseen vasta 27.4.2007 eli lähes viisi viikkoa kesti rahtaus Malmöstä. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun täällä Lapissa tuo auto on aika perusvaatimus, että pääsee liikkumaan mihinkään.

Auto on siis rekisteröity Ruotsiin, koska asun rajan sillä puolella. Kokemus ruottalaisesta autokaupasta oli ristiriitainen. Kaupat autosta tein sähköpostilla, tarjouksia pyysin Luulajasta, Kiirunasta ja Tukholman seudulta. Luulaja vei voiton ja olihan sen lyhin matka myös noutaa auto. Auton odotusaikana asiat eivät sitten sujuneetkaan niin sujuvasti kun tiedustelin myyjältä ohjeita miten auton maksan ja vakuutuksista.

Lopulta kuitenkin auto oli vakuutettuna odotettavissa noutoa, maksun kanssa tuli ongelmia kun nettipankissani olikin yllättäen päiväraja 200 000 kruunua, mutta loput hoituivat onneksi Visalla. Luovutuksessa myyjä näytti pissapojan täyttöaukon ja mistä löytyy vararengas. Kun kysyin piruuttani varoituskolmion sijaintia ei myyjä osannut heti etsiä oikeasta paikasta vaan löysin sen itse nopeammin. Sitten vaan myyntihallin ovi auki ja baanalle. Minulla ei ollut tuossa vaiheessa mitään virallisia dokumentteja autosta, ei väliaikaista rekisteriotetta, ei mitään todistusta vakuutuksista vain veromerkki kilvessä. Pari päivää myöhemmin myyjä myös soittaa, ettei saanut autoa rekisteriin minulle vaan joutuu selvittelemään asiaa Vägverketin kanssa. Lopulta auto tuli minun nimiini ja rekisteriote saapui postissa. Entisenä automyyjänä luovutustilanne oli suoraan syvältä perseestä!