245000 km ja auto myytävänä

Viimeisin blogipostaus onkin vuodelta 2021 ja sen jälkeen mittariin on tullut kesäkuuhun 2024 asti 45000 km. Tuon edellisen päivityksen jälkeen Webasto on alkanut possauttelemaan savuja käynnistyessään, välillä enemmän välillä vähemmän. Savutus loppuu sitten jonkin ajan kuluttua.

Alustaan on parisen vuotta sitten vaihdettu vasemmanpuoleinen hammastangon ulompi pää kun siinä oli löysää sekä molemmat kallistuksen vakaajan pystytangot reilu vuosi sitten. Aiempi tarvikeosa kesti noin vuoden, joten vaihdatin mollemille puolille Meyle HD -osat 4 vuoden takuulla, joten luulisi kestävän pitkään.

Auto katsastettiin 2023 syksyllä ilman merkintöjä.

Parkkitutkat eivät ole myöskään olleet toiminnassa muutamaan vuoteen, ilmeisesti joku tutkista on pimeänä, joten järjestelmä ei ole käytössä. Partikkelisuodatin on yli 60% täyttöasteessa, joten auto varoittelee mahdollisesta suodattimen täyttymisestä. Talvella säikähdin öljyn tippumista parkissa ollessa ja aloin jo miettimään auton vaihtoa. Ongelma tosin selvisi, eli öljyproppu oli löysällä ja öljy karkasi sitä kautta, eli se oli näppärästi korjattu ja auton vaihto siirtyi.

Toukokuussa autoon tuli tyyppivika, eli lämmityslaitteen säätöläpän akseli on louvuttanut ja apukuljettajan puoli ei saa ilmastoinnilta kylmää ilmaa. Lämmin ilma kyllä kulkee ongelmitta, eli apukuski saa nyt vain niin kylmää ilmaa kuin ulkoa tulee tai sitä lämpimämpää. Tosin automaattinen ilmastointi lopettaa lämpimän ilman puhalluksen ja kuljettajan puolelta viileää ilmaa kyllä virtaa siihen malliin, että apukuskinkaan ei tarvitse pukata soijaa. Ongelman voi korjata kympeillä kun jaksaa itse alkaa pajottamaan lämmityslaitetta, mutta itseltäni puuttuu sekä työkalut että halu alkaa kikkailemaan. Kesä on niin lyhyt, että sen puolesta autolla voi ajella aivan hyvin lämmityksen säädöstä huolimatta. 

Huhtikuussa toinen Xenon polttimo pimeni, joten vaihdatin samalla molemmat polttimot. Kyllä sitä huomasi selkeän eron, että kyllä se Xenonien valoteho heikkenee 17-vuoden käytön aikana.

Toukokuun lopussa takajousitus alkoi laskemaan pysäkönnin aikana, eli syynä mahdollisesti takaventtiilin ohivuoto. Auto nousee nopeasti normaaliin heti kun ovet avaa, eikä jousituksessa muuten ole mitään vikaa vaan tasainen kyyti jatkuu. 

Tein kuitenkin päätöksen, että kun ajot ovat vähentyneet niin minun kanttaa ajaa pienellä bensa-autolla, jossa on myös pienempi vuosivero. Käytännössä aloin katselemaan Daciaa, Renaultia, Citroëniä ja Peugeotia tilalle, koska kun on rakastunut ranskalaiseen. Loppumetreille selvisivät Renault Captur ja Citroën C4 Cactus tai uusimman mallin Citroën C4. Auto tullee olemaan välimalli ennen sähköautoa, joten valitsin ei ihan budjettimallin Dacian vaan Cactus.

Uusi auto löytyi Enköpingistä ja valinnaksi tuli Citroën C4 Cactus 1.2 PureTech 110 Shine Pack vm. 2020 ja autolla oli ajettu alle 18 000 km. Myyjä ajoi auton Tukholmaan ja kävin hakemassa sen sieltä. Syyksi että autoksi valikoitui kyseinen malli on tietysti sen Progressive Hydraulic Cushions -jousitus, joka on lohtuna kaasunestejousitukseen tottuneelle. Mieluusti olisin valinnut ulkoasun osalta sen vanhemman mallisen Cactuksen, jossa on kyljissä ja puskureissa ne Airbumsit, mutta jossain pitää tehdä kompromisseja. Ajelin eilen auton Tukholmasta kotiin ja se yllätti positiivisesti, jousitus on todella mukava, enkä kyllä kokenut mitään tahmeaa ohjauksen keskivaihetta mistä sitä on jotkut moittimeet. Pehmeää menoa ja moottori on hyväluonteinen. Ajotietokone  näytti 1050 km matkan sujuneen keskinopeudella 92 km/h ja kulutus 5.2 l/100 km, eli todennäköisesti tulen pääsemään paikallisilla teillä alle 5 litran kulutukseen. Radion kuuluvuudessa on jotain häikkää, joten siitä pistin myyjälle viestiä, katsotaan miten tilanne etenee, mutta siitä sitten Sitruunakaktuksen-blogissa.

Ensimmäinen koiranluu vaihdettu ja pieni säikähdys

Talven kynnyksellä varmistettiin mistä etupään kolina johtuu ja se varmistui koiranluuksi, joka sitten tilattiin ja vaihdettiin. Pian tämän jälkeen auto kävi vielä perushuollossa. Takaluukun kaasujouset olisivat vaihtokunnossa, mutta toistaiseksi olen vielä säästänyt ja ovat saaneet ajaa asiansa kun niissä vielä jonkin verran puhtia on. Muutamia viikkoja sitten säikähdin jo, että nyt iski lämmityslaitteen läppävika, koska eräällä siirtymällä kuskin puolelle ei tarjoiltu lämmintä ilmaa. Seuraavalla käynnistyksellä kaikki kuitenkin toimi normaalisti, joten säikähdyksellä selvittiin.

Vihdoin kilpailutin myös autovakuutuksen ja vaihtoonhan se yhtiö meni, koska säästöä uudesta vakuutuksesta tulee yli 200 euroa/vuosi. Kilpailutusta on jarruttanut se, että en ole saanut koskaan suoraan tarjousta yhtiöiden nettisivuilta tai vakuutuksien hintoja hakevilta sivuilta johtuen siitä, että minulla ei ole ruotsalaista ajokorttia. Kuulin kuitenkin kaverilta että kun pistän tarjoupyynnön Insplanetille, niin ovat sieltä yhteydessä ja pyytävät vain kopion ajokortista. Näin siis toimittiin ja nyt on edellistäkin kattavampi vakuutus huomattavasti edullisemmalla hinnalla. Vakuutus on nyt Modernassa ja hintaa vuodessa tekee pyöreästi 4100 kr ja siinä on kaikki herkut vaikka auto onkin jo ikäneito. Tässä vakuutusrumbassa selvisi myös se, että Ruotsissa ei voi autovakuutusta käytännössä vaihtaa milloin tahansa, vaan se tulee tehdä sopimuskauden lopussa, eikä uusi vakuutusyhtiö edes pysty irtisanomaan vanhaa vakuutusta vaan se tulee tehdä itse.

Se 200 000 km rajakin on jo nyt mennyt rikki ja matka jatkuu.

Seuraavana rikki 200 tkm

Se on melkein jälleen vuosi edellisestä päivityksestä. Paljoa ei ole kuitenkaan raportoitavaa vuoden tapahtumista.

Auto on toiminut täysin moitteetta ja katsastus kesäkuussa sujui merkinnöittä, tosin tarkastaja mainitsi että ilmeisesti kallistuksenvakaajien päissä löysää, josta johtuukin jo yli vuoden kuulunut kolina etupäästä. Ihmetellä tosin täytyy ettei alustaan ole vielä vaihdettu mitään vaikka paikalliset tiet ovat muistuttaneet pottupeltoja.

Tosin pitänee käydä varmistamassa että missä se löysä on, ettei se johdu kallistuksenvakaajan kumeista, jotka ajan myötä löytyvät ettei tule tilattua vääriä varaosia. Seuraavana merkkipaaluna autolla on 200 tkm mittarissa, joka täyttynee vielä vuoden loppuun mennessä.

Takaluukun kaasujouset ovat edelleen vaihtamatta, eli niiden kanssa on pystynyt toistaiseksi elämään. Sain myös kuulla että Eolys-nesteen loppumisesta auto ilmoittaa itse, joten sitäkään ei ole toistaiseksi lisätty.

Eli ei uutta taivaan alla, Citroën C5 kulkee edelleen viattomasti kohti uusia seikkailuja.

Käsijarruvaijerit vaihtoon

Yli vuosi on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja auton mittarissakin on jo piakkoin 190 tkm. Tämän vuoden katsastuksessa ei ollut huomauttamista. Edellisen päivityksen jälkeen autoon tehtiin ilmastointihuolto, kylmäainetta ei ollut paljoakaan vähentynyt järjestelmästä reilun 12 vuoden aikana, joten toivoa sopii että sen osalta tulevaisuuskaan ei toisi ongelmia. Viime talvena käsijarru alkoi jäätyä ja keväällä viimein vaihdettiin vaijerit suojaputkineen. Työ ei ollut ihan pikainen, koska se vaatii myös pakoputken irroittamisen. Kuskin puoleinen takaovi temppuili kahtena talvena ja se meni vaihtoon myös samalla kun käsijarruvaijeri vaihdettiin. Alussa lukitus ei auennut ja lopussa tilanne muuttui niin, ettei oven lukko lukkiutunut vaikka keskuslukitus muut ovat lukitsikin. Takakahvasta keskuslukituksen sai sitten näppärästi auki.

Samalla kerralla irroitettiin myös toinenkin "eturoiskeläppä", joka oli ottanut osumaa jo talvella. Läppään jäätyy sohjoinen lumi ja kun se jäätyneenä ottaa joustossa kontaktia tiehen on se muoviosan surma. Valitettavasti aina ei muista potkaista sohjoklönttiä irti ja kovalla pakkasella paakku onkin jo niin kova ettei sitä saa irti millään. Toiselta puolelta läppä jäi tielle jo muutamia vuosia aiemmin. Auton helmat ovat suojattu muovilla, joten sen osalta läppä ei ole niin olennainen juttu.

Takaluukun kaasunestejousi/jouset alkavat olla myös niin heikossa voimassa, että talvella pakkasella luukku ei pysy enää auki. Kesällä luukku pysyy kyllä auki, mutta ei se ole enää paljosta kiinni. Olen tutustunut vähän aiheeseen ja näyttää siltä että teetätän työn suosiolla huollossa, koska kattoverhoilukin pitää irroittaa. Myös pumppujen hinta on suolainen, mutta olipa foorumilla joku muokannut Bemarin kaasupumpuista sopivat murto-osan hinnalla. Myös hiukkassuodattimen vaatiman eolys-nesteen täyttö lienee lähiaikojen juttu, ennen kuin se loppuu.

Ensimmäinen vilkkupolttimokin paloi keväällä ja Motonetin lediparkit olivat katkenneet umpioiden sisään. Aikaisemmat Motonetin ledit kestivät sentään katkeamatta, mutta vuoden sisällä nekin olivat entiset, kun välillä elivät omaa elämäänsä ja vilkkuivat kuin discovalot. Nyt parkkeina ovat peruspolttimot, joilla valitettavasti on myös aika lyhyt elinikä. Onni sen osalta kuitenkin on, että auton katsastus on siirtynyt pidemmälle kevääseen, ettei parkkipolttimoita tarvitse vaihtaa hädässä ja  -20 pakkasessa.

Alkukesästä myös yksi kesärengas sai vuodon ja se saatiin paikkaamalla kuntoon.